Tietojen päivittämistä 20.3.2024

Kaikki alla oleva pitää edelleenkin paikkansa. Sen verran tilanne on muuttunut, että jäin vanhuuseläkkeelle 1.8.2022. Karmea sana tuo vanhuuseläke, mutta niin se vain on. Jäin töistä pois yli 40 vuoden yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen. Ja koko ajan olin vakituisessa virassa, välillä vaan työpaikkaa vaihtaen.

Bonusmummulla on lastenlapsia nykyään jo neljä.

Harrastan edelleen paljon käsitöitä ja askartelua. Minulla on nyt siihen aikaa hiukan enemmän kuin ennen. Luen ja käyn yhdessä mieheni kanssa kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Myös muita jumppia on ohjelmassa kansalaisopistossa ja etäjumppina.  Avantouinti/kylmäuinti kerran viikossa kuuluu myös ohjelmaan. Välillä keksimme jotain poikkeuksellista tekemistä. Siinä se eläkeläisen aika kuluu.

Kerron menneisyydestä. Harva varmaan tietää, että olen käynyt nuoruudessani Savonlinnan Taidelukion ja kirjoittanut sieltä ylioppilaaksi. Opin siellä valtavasti taiteen tekemistä, kädentaitoja, erilaisia tekniikoita ja luovuutta. Lukion jälkeen pyrin ja pääsin sekä käsityönopettajakoulutukseen Helsinkiin että yhteiskunnalliseen tiedekuntaan Turkuun. Taidelukiossa oli yhteiskunnallisesti valveutunutta porukkaa, ja sitä kautta myös kiinnostukseni yhteiskunnan ilmiöihin ja ihmisen hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin heräsi. Siispä valitsin yhteiskuntatieteellisen, ja siitä urkeni sosiaalityöntekijän urani. En ole valintaani katunut, mutta nyt on elämässäni vaihe, jolloin on aika toteuttaa itseään myös käden töillä.

Vanha esittely

Lähipiiriini kuuluu aviomies Dieter Flemmich ja yhteensä viisi aikuista lasta. Asumme Dieterin kanssa kahden Yläneellä. Lapset ovat asettuneet omille tahoilleen.  Melko tuoreena uutena asiana ja suurena ilon aiheena elämässämme  on isovanhemmuus.  Vaikka en olekaan ihan "täysiverinen" mummu olen kuitenkin täydestä sydämestäni pienen tytön mummu.