Vappu, työväen juhla lähestyy. Nyt vaalien alla olen käynyt läpi vanhoja tekstejäni ja löysin vappupuheeni vuosilta 2015 ja 2016. Laitan ne tänne luettavaksi, koska aiheet ovat mielestäni vielä ajankohtaisia.
Vappupuhe 2015
Puhe Yläneen 1918-muistomerkillä 1.5.2015
Hyvät ystävät ja toverit
Olemme kokoontuneet tänne kunnioittamaan vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden muistoa ja heidän työtään oikeudenmukaisemman, tasa-arvoisemman ja solidaarisemman maailman puolesta. Olen epävarma, mitä minun tulisi sanoa. Yhdestä asiasta tunnen kuitenkin olevani varma: Meidän tulee muistaa joka päivä, että taistelu ei ole vieläkään ohi, vaan sitä tulee jatkaa tämän päivän keinoin.
He, joiden muistoa täällä kunnioitamme elivät konkreettisemmassa maailmassa. Köyhyys, huono-osaisuus ja epäoikeudenmukaisuus olivat käsin kosketeltavaa. Me elämme nyt mielikuvien maailmassa. Tästä kertoo mielestäni omalta osaltaan vasemmistopuolueiden kärsimä vaalitappio eduskuntavaaleissa. Jos kanssaihmisten hätä olisi nähtävissä ja kosketeltavissa, luulen, että ihmiset alkaisivat todella toimia ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Hätä ja turvattomuus jäävät helposti kaiken muun alle.
Näyttelijä Krista Kosonen tuli osuneeksi asian ytimeen, kun hän ihmetteli, missä ihmeen kuplassa hän oikein elää, kun ei tunne yhtään ihmistä, joka olisi äänestänyt perussuomalaisia. Luulen, että hyvin moni meistä elää omassa kuplassaan. En tarkoita tässä mitään punavihreää kuplaa, vaan ylipäätänsä oman elämänpiirin kuplaa, jonka sisällä on turvallista olla ja jossa mikään ei kosketa. Se on niin helppoa nykyaikana. Tiedon ja mielikuvien tulva sekä perinteisestä mediasta että sosiaalisesta mediasta syöksyy loppumattomana hyökyaaltona päällemme. Selvitäksemme tästä meidän pitää rakentaa oma suojakupla niistä palasista jotka kulloinkin on juuri omassa tilanteessamme helpointa omaksua ja käsitellä. Valitettavasti useinkaan näihin helpoimpiin omaksuttaviin palasiin ei kuulu vähäosaisten ja huonosti voivien ihmisten asiat.
Vai miten voi muuten olla mahdollista… Että kaikki puolueet puhuvat työstä, mutta työttömyysluvut ovat huipussaan ja varsinkin nuorten työttömyys, nuorten joilla pitäisi olla tulevaisuus edessään… Että joka päivä joutuu seitsemän, kahdeksan (7-8!) nuorta jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Vaikka en voi hyväksyä tilannetta, ymmärrän hyvin, miten tähän on tultu. Esimerkiksi minun ikäluokkani ihmiset valmistuivat ammattiin, saivat töitä ja aika monet saivat olla samassa työpaikassa monien vuosikymmenien ajan. Nuorten elämä on yhtä kilpailua. Kilpaillaan koulumenestyksestä, opiskelupaikasta, töistä - jotka ovat pätkätöitä ja nollatuntisopimuksia. Työn saannissakin näyttää tänä päivänä merkitsevän suurinta osuutta mielikuva. Vain se merkitsee, miten osaat myydä itseäsi. Todellinen osaaminen, ahkeruus, tunnollisuus, luovuus ja maan hiljaiset jäävät taka-alalle. Ihminen kestää tietyn määrän stressiä, mutta kasautuvasti se tekee tuhoaan ihmisen mielelle. Seurauksina on pahimmillaan masennusta, psykooseja, päihdeongelmia ja lopulta työkyvyttömyys.
Miten on mahdollista…että vanhuksia hoidetaan huonosti ja vähin resurssein, miten on mahdollista, että sairaat ihmiset eivät saa ajoissa hoitoa, vaikka näistä asioista poliitikot jatkuvasti puhuvat. Miten on mahdollista, että rikkaat elävät jopa kymmenen vuotta kauemmin kuin rikkaat.
Maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet merkittävästi. Miten on mahdollista, että ihmiset saavat velkaantua kohtuuttomasti tässä mielikuvien maailmassa eikä kukaan puutu.
Miten on mahdollista, että sosiaaliturvajärjestelmämme on niin monimutkainen, että heikoimmassa asemassa olevat ihmiset eivät osaa hakea etuuksia, jotka heille kuuluisivat.
Tässä vain muutama esimerkki, mitä kupliemme ulkopuolella tapahtuu.
Yksi syy siihen, miksi pysyttelemme kuplissamme on se, että hädänalaisia ihmisiä syyllistetään Esimerkiksi niin sanotut pakkotyöllistämiskeinot ovat naurettavia, nöyryyttäviä ja epäinhimillisiä. Todella paksussa kuplassa elävät ne, jotka haluavat huonontaa sosiaaliturvaa. Myös heitä, jotka haluavat parannusta hädänalaisten elämään, syyllistetään vastuuttomuudesta.
Parhaiten kunnioitamme oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta taistelleiden muistoa rikkomalla tarpeettomat kuplat ympäriltämme, menemällä mukavuusalueemme ulkopuolelle, näkemällä kanssaihmisten hädän, toimimalla ja vaikuttamalla. Vain näin voimme taistella taantumusta ja suvaitsemattomuutta vastaan.
Vappupuhe 2016
Vappupuhe Yläneen seurakuntatalolla 1.5.2016
Hyvät ystävät ja toverit
Ensinnäkin kiitos seurakunnalle siitä, että seurakunta on ollut aloitteellinen tämän tilaisuuden järjestämisessä ja tullut mukaan tähän jokavuotiseen työväen perinteeseen. Kirkko on mielestäni muutenkin osoittanut arkkipiispan johdolla todellista arvojohtajuutta ottamalla kantaa muun muassa suvaitsevaisuuteen ja köyhien asiaan. On hienoa, että myös täällä paikallisella tasolla rikotaan perinteisiä raja-aitoja myönteisellä tavalla ja konkreettisesti.
Tänään on työväen juhlapäivä. Vaikka Vappu on monella tavalla ilon juhla, työväen vappuperinteeseen kuuluu myös vakavia asioita. Haluamme muistella ja kunnioittaa heitä, jotka ovat menettäneet henkensä vakaumuksensa puolesta. On hyvä pysähtyä hetkeksi historian äärelle. Historia on vahva voima. Sitä ei saa unohtaa. Välillä tuntuu siltä, että osalta suomalaisista on jäänyt historian läksyt lukematta. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa liikkuu paljon vääristeltyä sanomaa, jota ikävä kyllä monet pitävät totena järkyttävässä määrin.
Työväenliikkeellä on ollut tärkeä rooli Suomen historian eri vaiheissa. Vahva vasemmisto on ollut rakentamassa sisällissodan jälkeistä sopimusyhteiskuntaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Siihen on tarvittu työväestön menneiden polvien työtä ja uhrauksia.
Hyvät ystävät
Mietin, mitkä ovat avainteemoja tässä ajassa. Ikävä kyllä mieleeni tuli ensin vain negatiivissävytteisiä sanoja: köyhyys, eriarvoisuus, tuloerot, suvaitsemattomuus, vihapuhe, kilpailu, itsekkyys, ahneus. Oliko ennen paremmin? kysyin itseltäni ja muistelin omaa nuoruuttani 1970-luvulla. Kaikki hyvä ei ollut vielä edennyt lainsäädännön asteelle. Puhuttiin kuitenkin rauhasta, rakkaudesta ja välittämisestä ja oli yhteistä halua rakentaa parempaa yhteiskuntaa. Mihin se tahto on kadonnut?
Meillä monella on syvä huoli kasvavasta eriarvoistumisesta, pienituloisten toimeentulon leikkauksista opiskelijoista eläkeläisiin, työttömien kurittamisesta, koulutusleikkauksista, päivähoitoleikkauksista, palkkojen alentamisesta ja työelämän huononnuksista.
Tutkijoiden mukaan Suomen yhteiskunnalliset jakolinjat ovat nyt varallisuudessa, terveydessä ja asumisessa. Vaikka hyvinvointi on lisääntynyt sadan vuoden takaiseen Suomeen verrattuna, samat asiat eriarvoistavat yhä edelleen. Sosioekonomiset erot vaikuttavat merkittävästi etenkin terveyteen. Ne näkyvät ihmisen eliniän odotteessa, palveluiden käytössä ja terveyskäyttäytymisessä.. Tilastotkaan eivät välttämättä kerro koko synkkää totuutta, koska kaikkein kurjimmassa asemassa olevia ei välttämättä tavoiteta kyselytutkimuksissa. Koulutusleikkaukset tuovat taas uuden elementin kansan jakautumisessa hyväosaisiin ja huono-osaisiin.
Haluan tuoda esille vielä yhden huolen. Ja se on huoli ja pelko siitä, että yhä suurempi osa kansasta ei usko vaikutusmahdollisuuksiinsa ja jättää äänestämättä vaaleissa eikä muutenkaan osallistu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Onko kysymys siitä, että monikaan ei koe tulleensa kuulluksi muutoksissa ja turhautuu. Päättäjät ovat vieraantuneet tavallisen ihmisen arjesta. Ei tavallinen ihminen voi ymmärtää, että rahaa riittää jaettavaksi pörssiyhtiöiden osinkoihin ja johtajien palkkoihin ja varallisuutta piilotettavaksi veroparatiiseihin, mutta ei pienen ihmisen perustoimeentuloon.
Toivon, että pystymme palauttamaan ihmisten uskon, erityisesti nuorten, omiin rauhanomaisiin vaikutusmahdollisuuksiin. Jos tämä luottamus puuttuu, oma paha olo tai huono-osaisuus kanavoituu muiden ihmisryhmien syyllistämiseen ja pahimmillaan väkivallan tekoihin. Meidän kokeneempien on rohkaistava nuoria mukaan toimimaan. Kovalla työllä rakennettua hyvinvointiyhteiskuntaa ei saa enempää murentaa. Toki vaikuttaminen on monesti hidasta ja aikavievää ja edellyttää itsensä likoon laittamista ja konkreettista osallistumista muutenkin kuin sosiaalisessa mediassa. Mutta vaikuttaminen on myös palkitsevaa ja tuottaa ennemmin tai myöhemmin tulosta. Tehtäviä riittää päätöksenteosta taustavoimiin. Kaupungeissa nuoret ovat ehkä enemmän lähteneet mukaan vaikuttamiseen, mutta täällä maaseudulla kaivataan kovasti nuoria mukaan.
Myönteinen tulevaisuuden kuva on parempi toiminnan lähde kuin uhkakuvat. Myönteinen tulevaisuuden kuva syntyy siitä, että on vaihtoehtoja. On mahdollista löytää positiivisuus, luottamus ja ilo perinteisistä työväenliikkeen ja vasemmiston arvoista - tasa-arvo, vapaus ja solidaarisuus. Tasa-arvo on lyhyesti sanottuna sitä, että jokaisella on oltava oikeus hyvään elämään ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Vapaus on ajatuksen vapautta, uskonnon vapautta ja sananvapautta eli uskaltaa sanoa, mitä mieltä on. Vapaus on myös yksilön yksilöllisyyden ja koskemattomuuden kunnioittamista.Vapauteen pitäisi liittyä aina myös yhteisöllinen vastuu ja solidaarisuus. Ketään ei saisi jättää ulkopuolelle.
Iloista ja vapauttavaa Vappua kaikille!